perjantai 26. lokakuuta 2012

Blogi jatkuu

Moro kaikille
Olen saanut paljon positiivista palautetta blogistani Hawaijin kisan ajalta. Siitä älyttömmän isot kiitokset teille kaikille. Valitettavasti tämä normaali elemä on niin tylsää ja ei tapahtuma rikasta, ettei siitä ole paljoa kirjoitettavaa. Olen kuitenkin kirjoittanut vähän pitemmän tekstin, jossa yritän muistaa mitä kisassa tapahtui. Sen julkaisen viikonlopun aikana.

No, ei tämä elämä täällä Suomessakaan ole ollut tylsää tai yksitoikkoista. Kun viime perjantaina saavuimme Suomeen oli edessä pari lepopäivää, jotka menivät aika täydellisesti jetlagin kourissa. Oli "kiva herätä" klo 23 ihan pirteenä ja miettiä mitäpä tekisi. Sunnuntaina aloitin uuden "firman" eli Pelastusopiston palveluksessa ja matkustimme kurssin pitoon Suomen Turkuun. Jetlag helpotti pikkuhiljaa ja hotellikuoleman välttämiseksi kävin joka ilta treenailemassa jotakin. Treeneissä kuitenkin pidin järjen päässä ja tehot alhaalla, mutta mielestäni se helpotti myös toipumista jetlagista.

Turussa oli kiva käydä trenaamassa toisen "firefighterin" eli Barckin Juhan kanssa. Juha on myös ollut Hawajilla 90-luvun lopussa. Arvatkaapa, mistä me puhuimme? Tällä hetkellä Turussa on menossa uinnin Master SM-kisat, emme nyt ole Ullan kanssa mukana. Ajattelimme etukäteen, ettei ole järkeä lähteä viikonlopuksi Turkuun, kun emme ole palautuneet edellisestä matkastakaan. Ois siellä kuitenkin kiva olla mukana, harmi kun Turku on niin syrjässä. Keväällä sitten Maarianhaminassa.

Tänään Virtasen Janne soitti radio Novasta ja teki lyhyen haastattelun. Janne oli huomannanut blogistani, että olin hieman pettynyt Hawajin suoritukseen. Ehkä olin ehkä en, eiks ne Matit vastaa aina näin. Olisin tietenkin halunnut juosta rintakaarella alusta loppuun, tavoitteena noin 3.30-3.45 maraton aika ja nyt kun meni 4 tuntia ja piti kävellä muutama kilometri niin tuntui, ettei kaikki mennyt nappiin. Hyvä kun jäi parannettavaa. Kisasta jäi postiivinen kuva ja kun kisan jälkeen yöllä klo 03 heräsin päätin yrittää Hawaijille vielä uudestaan. Haastattelussa lupasin myös, että ensi kesänä on ohjelmassa jokin Ironman-kisa, kaikkea sitä suuresta suustaan lupaakin. Tällä hetkellä en vielä tiedä mikä kisa se on mutta enköhän jotain keksi. Hölmöä, kun ne pitää päättää niin aikaisin.

Aamulla auton ikkunoita rapatessani ajattelin, ettei voi olla totta. Miten tämän tulevan pimeyden ja talven jaksaa. Kait se pitää ottaa vastaan haasteena ja nauttia pimeästä Puijosta, sitten kun lunta on tullut tarpeeksi. Etelämaiden "vellipöksyt" eivät voi saada samanlaista kestävyyttä, kuin me jotka haemme sen pimestä ja kylmästä metsästä. Toiveena olisi, että talvi tulisi yhdessä yössä ja häipyisi sitten huhtikuun alussa yhtä nopeasti.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti