perjantai 19. lokakuuta 2012

Kotimatka

Poseerausta mitalin kanssa
Kirjoitettu LA-kentällä

Matka alkoi keskiviikkona klo 21.00 Hawajilta ja nyt olemme Los Angelissa. Lento kesti about 5 tuntia ja kello siirtyi kolme tuntia lähemmäksi Suomen aikaa. Pyörälaukku seikkailu jatkui Hawajin kentällä kun sinne pamahti reilusti yli sata laukunraahaajaa yhtäaikaa. Välillä laukku vietiin läpivalaisuun, sitten laukun avauspisteeseen ja sitten check-in, jonka jälkeen menimme yhdessä virkailijan liimaamaan tarrat laukkuun. Ei ihan tehokas prosessi Kuten alussa kerroin hinnan piti olla 120$, no se oli 150. Ei liene kannata tehdä valitusta kun tulomatka oli vain 50€.

Ironman tatska (onneksi poistunee talven aikana)


Kirjoitettu kotona kun Chicagon kentällä ei saatu nettiyhteyttä

Lento LA:sta  Chicagoon kesti noin 3,5 tuntia. Minä nukuin suurimman osan matkasta. Vaihtoaikaa oli 1½ tuntia ja siinä ei paljon ehtinyt. Portit olivat aivan vierekkäin, joten ei myöskään ollut suunnistamisvaikeuksia. Lento Helsinkiin kesti noin 8,5 tuntia ja siinä se aika meni välillä nukkuen, lukien ja uuden harrastuksen eli Sudokujen parissa. Helsinkiin saavuimme perjantai aamuna 8.30. Tavaratkin tulivat ½ tunnin odottelun jälkeen ja pyörälaukku näytti tulleen pienemmillä iskuilla kuin menomatkalla. Koska sovelluksen kuvatekstitys ei toimi, niin laitan tähän eli "näkee paremmin unia kun on lasit päässä" ja "pyörälaukun kanssa seikkailessa saa erikoispalvelua"


 






Hyvinkäällä kävimme vielä moikkaamassa Ullan siskonperhettä. Saunan ja aamupalan sekä yllätys kakkukahvien jälkeen suuntasimme Mazdan keulan kohti Kuopiota. Tavoitteena oli ehtiä valoisan aikaan Kuopioon koska ei tiedä, miten elimistö reagoi aikaeroon. Minulla on varsin normaali olotila ja yritänkin sinnitellä ilta-uutisiin asti. Saapa nähdä tarvitseeko yöllä nukkua. Toisaalta jos keskushermosto on kunnossa, niin eikös sitä nukuta silloin, kun laitetaan silmät kiinni. Alakuvassa sovittiin vastassa olleen Mikan kanssa pari asiaa eli kun seuraavan kerran menemme Hawajille niin.... ja toinen, kun sinne menemme niin...nämä olivat meidän välisiä salaisuuksia, sorry!


Pysytään linjoilla, joka päivä ei varmasti ole kerrottavaa mutta voin kirjoittaa siitä, miten minä harjoittelen triathlonia ja seuraavasta projektista, kun se on päätetty. Tällä blogilla on ollut 5250 lukukertaa ja minusta se on todella paljon, syvä kumarrus teille kaikille. Toivottavasti ette ole välittäneet kirjoitusvriheistä ja pilkun puutoksista, kone ja sovellus ne tekee. Huomenna suuntaamme uimahallille uimaan tai ainakin pitkään saunomiseen, siitä se sitten alkaa... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti