lauantai 3. marraskuuta 2012

Kohti uutta tavoitetta

Tervehdys kaikille, jotka olette jaksaneet lukea juttujani. Tilastoni näyttää, että sivulla on ollut lukijoita, vaikka en sinne muutamaan päivään olekaan kirjoittanut. Siksi päätin kirjoittaa, mitä on tapahtunut, kun eläminen on pikkuhiljaa vakiintunut tänne Suomen kamaralle.

Uusi työ Pelastusopistolla lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun ensimmäisellä viikolla oli neljän päivän kurssi Turussa. Tämä viikko on ollut vähän rauhallisempaa ja olen jo pystynyt tutustumaan uuteen työpaikkaan ja sen järjestelmiin. Vaikka talo ja lähes koko henkilöstö on tuttu, niin silti on paljon uutta opittavaa ja talon tapoihin tutustumista. Ei ole ainakaan tullut aika pitkäksi ja opettatessa aika menee todella nopeasti.

Harjoittelu on myös pikkuhiljaa alkanut. Tiistaina olimme Juuson kanssa lenkillä ja juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin, kunnes noin viiden kilometrin jälkeen akillesjänteeseen alkoi sattumaan niin pirusti, että oli pakko kävellä kotiin. Keli oli pirun liukas, joten ilmeisesti akillesjänne ei tykännyt liukastelusta. Ajatukseni on treenailla koko marraskuu kevyesti, uintiin ja saliharjoitteluun keskittyen. Kevyt tarkoittaa siis rauhallista I- II vauhdin uintia, matkaa sitten aina tilanteen mukaan. Tänään uin kuulemma 4,2 km, itse en niin tarkkaan edes laskenut, mutta Nina laski ja ui 4,3 km. Ulla ui 5,7 km mutta hänhän onkin pro. Perheen paine pakottaa vähän kuluttamaan aikaa altaassa. Ei vainkaan, tämä on ollut jo useana vuonna tapanani, että syksyllä "räntäkelien" aikaan, on hyvä saada kunto takaisin uimalla ja saliharjoittelulla. Jakson jälkeen on vähän urheilullisempi olotila koko kehossa.

Tänään meidän seuralla TT AquaTerralla oli uinnin harjoituskurssi, johon osallistui noin 15 joko aloittelevaa tai jo pitempäänkin triathlonia harrastanutta triathleettia. Kaikilla tuntui olleen mukavaa Mikon opastuksessa ja kaikki kenen kanssa keskustelin pitivät hyvänä sitä, että tekniikkaa opetetaan eikä vain ns. aleta uimaan. Uinti on tekniikkalaji, jonka opetteleminen tuntuu joskus vaikelta, mutta kyllä sitä oppii myös vanhempana. Lisäksi meillä oli mitalikahvitilaisuus, jossa juhlittiin kesän aikana saavutettuja mitaleita ja muita saavutuksia. Minä kerroin tarinaa Hawajilta ja näytin muutaman (n 130 kuvaa), muutama tuhat jäi vielä seuraavaan kertaan. Ulkona tulee räntää taivaan täydeltä ja on pimeää kuin, "sanonko missä"? Laitan pari maisemakuvaa mielenvirkistykseksi ja neloselta tulee Pearl Harbor elokuva, joten eiköhän niillä pääse vähän Hawaiji fiiliksiin. Elokuva on kyllä  raaka ja kertoo maailmanhistoria tapahtumasta, jota ei olisi tarvinnut tapahtua. Kuvissa kuitenkin aika hyviä mökin paikkoja vai mitä?

Ps. uutta tavoitetta olen jo vähän suunnitellut mutta päätöstä ei vielä ole tehty!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti