lauantai 19. tammikuuta 2013

Kesä 2013 alkaa hahmottua

Pitkällisen harkinnan, ehkäpä jopa liiankin pitkän, olen nyt tehnyt ilmoittautumisen ensi kesän Ironmaniin. Kisaksi oli lopulta valittava Sveitsin Ironman 28 heinäkuuta, kun muut olivat jo kiinni. Mietin liian pitkään haluanko lähteä Nizzaan ja lopulta kun sinne yritin ilmoittautua, oli kisa jo loppuunmyyty. Aika näyttää oliko valinta oikea. Nizza olis muuten ollut kiva kisa ja kisapaikka, mutta ajankohta juhannuksena ei oikein tuntunut mukavalta. Triathlonilla on nyt niin valtava buumi, että kisat menevät kiinni jo muutamassa päivässä.

Tuntuu hölmöltä jo miettiä seuraavaa kesää kun edellistäkään ei vielä ole eletty. Siksi jätin valinnan reilusti Hawaijin jälkeiseen aikaan. Triathlonissa on nyt myyjän markkinat. Tietysti olisi ollut valittavissa Challence sarjan kisoja mutta siellä ei ole sitä mahdollisuutta saada paikkaa Hawajille, joka kuitenkin on jälleen unelmana ja pakko kait se sanoa, että myös tavoitteena. Ei kuitenkaan pakkomielteenä. Suomessa Joroinen on myös täynnä ja tämä varmasti ensimmäinen kerta Suomessa kun kisa täyttyy jo talvella. Aikaisemmin kisaan pääsi kaksi viikkoa ennen starttia. Meidän perheestä Joroisille on ilmoittaunut jo neljä henkilöä. Sisarusten välinen kisa on siis tiedossa ja junnukin uhoaa osallituvansa pikamatkalle, ei kuulemma riitä haastetta lasten kisan matkassa. Saapa nähdä milloin Kuopion kisa alkaa olemaan täynnä, varmaa kuitenkin on, että se täyttyy. Olemme mielenkiintoisen ongelman edessä. Kisajärjestäjien, myös meidän, tulee miettiä miten kysyntään vastataan. Ironmanit on asia erikseen, ne ovat raakaa bisnestä, hölmöjä kun on helppo höynätä.

Harjoittelu on sujunut hyvin joulukuun alusta, kun marraskuu meni tarkoituksella vähän himmaillessa. Hiihto on hyvä laji peruskunnon hankkimiseen, ainoa ongelma minusta on se, että uinti ei tunnu kulkevan lainkaan kun hiihtää. Minulla on ollut ongelmia kipeytyvän olkapään kanssa ja nyt siihen on ilmeisesti löytynyt ratkaisu. Arvatkaa hävettääkö tunnustaa, että vika on ollut itsessä. Fysioterapeutti Jukka-poika kävi viikko sitten kylässä ja antoi jumppaohjeet lisäksi jumppaopettajamme antoi erittäin hyvän ohjelman olkapään jumppaamiseen kuminauhalla ja venyttelyyn. Aloin tehdä jumppaa about viikko sitten ja ohjelmaa keskiviikkona. Eilen eikä tänään lauantaina kipua tuntunut uinnissa juuri lainkaan. Miksi aina pitää aloittaa jumppaaminen vasta kun kipu siihen pakottaa. Jos joku haluaa ohjeen voin sen lähettää sähköpostilla. Ihme varusteita ei tarvita pelkkä kuminauha riittää. Kannattaa kokeilla,, ennen ortopedia.

Lupaan aktivoitua myös blogin päivittäjänä ja yritän kirjoittaa viikoittain ja analysoida, miten valmistauminen kesään etenenee. Ai niin, onhan loppu kesällä edessä myös EM-uintikisat Eindhovenissa. Ne ovat syyskuun alussa ja siellä vastuun suorituksista saa Ulla ottaa harteilleen, minä tyydyn osallistujaksi, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuinka hyvin kulkee. Iloisia treenihetkiä kaikille, muistakaa ei hampaat irvessä, vaan liikunnasta nauttien. Minun asennettani kuvaa hyvin se, että kolmen päivän remontti on kestänyt kohta kaksi viikkoa eli ensin liikunta ja hyvä olo, sitten muut harrastukset.





   

2 kommenttia:

  1. Ei taideta päästä ottamaan miehestä mittaa Syvänniemellä ensi kesänä :) ?

    VastaaPoista
  2. Moi Tero Tottakai Syvänniemelle tulen kisaamaan ja puolustamaan viime vuoden voittoa. Syvännimellä on mukva kisata, kun ei olla niin pirun tosissaan (vasta kisassa) eikä niin hyvää harjoitusta voi yksin tehdä, mitä kisa on. Viime vuonnakin sain juossa ihan tosissani, että pääsin ohi siitä Hesan kaverista. Edellisenä vuonna sain polkea "kilei pinnoissa", jotta pysyin Juuson ja Ramin peesissä. Kesällä tavataan!

    VastaaPoista