sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Puolimatkan Em-kisat Challenge Barcelona

Espanja on näyttänyt ilmojensa puolesta lähes kaikki huonot puolensa tällä reissulla, samalla kun Suomi on kylpenyt helteessä, aina ei onnista. Muuten reissu on mennyt hyvin ja nyt on hyvä kirjoittaa analyysia, miten kisa meni. Tavoitteenani oli siis treenata vähän yli viikko ja sitten vetaista ½-matkan kisa päälle. Tavoite onnistui hyvin ja yllättävää kyllä muistin myös levätä ennen kisaa tarpeeksi, liekö vesisateella ollut osuutta asiaan. Kisaan osallistui noin 2800 triathleettia eli mistään pikkukisasta ei ollut kyse. Taivaltajia oli monenlaista aivan maailmanhuipuista itsensä ylittäjiin. Minä sijoituin pojat 50 sarjassa seitsemänneksi ja minusta se on ihan ok suoritus, kun ottaa huomioon, että eka kisapyörätreenin ajoin täällä ja muutenkin lajinomaiset treenit jäävät pakostakin Suomessa vähemmälle, kun lumi ja loska haittaavat menoa, (selityksiä osa 1). Jos ette kerro kenellekään, niin märkäpuku-uinteja ehdin tehdä 2*20minuuttia ja taisi kisassa tulla ensimmäinen kova juoksuharjoituskin tehtyä, (selityksiä osa 2).
Pyöräreitin alku
Taas yksi ohitettava-kun vaan pääsis ohi
MAALISSA ON MUKAVA TUULETTAA!

Tässä meidän lähtöryhmä
Mutta kisa meni mielestäni hienosti ja olen erittän tyytyväinen omaan suoritukseeni. Kunto on tuntunut kyllä hyvältä mutta jännitti sen verran ennen kisaa, etten uskanut asiaa ääneen sanoa. Uinti oli kovimmassa aallokossa missä olen koskaan kisannut. Eka 200m rannasta vasta-aallokkoon tuntui todella raskaalta ja meni aikaa varmaan 4-5min, seuraavalla 1500 suoralla ohitin varmaan 50 uimaria ja siinä uinti tuntui välillä jo helpommalta. Aallot painoivat sitten ohi reitiltä ja uin varmaan 100-200 harhaan porukassa kunnes järjestäjät ohjasivat meidät takaisin reitille. Rantautuminen oli vauhdikas, kun aalto nappasi 60 kiloisen mukaansa ja voltin kautta tömähdin rantahietikkoon. Uinnissa tuli monta kertaa mieleen, miksi niitä uinnin tekniikkaharjoituksia tulee tehtyä altaassa, näissä olosuhteissa tekniikkaa ei tarvittu, sen kun huitoi menemään. Mutta oli raskasta, sen voin taata.

Pyöräilyssä oli mäkeä ainakin tarpeeksi. Yllätyksekseni jaksoin ajaa mäet hyvin ylös ja alamäessä ohittelin omassa letkassani olleet kaverit. Välillä mietin, että ajanko liiankin kovaa ja onko kaikki pois juoksusta. Keskivauhti oli mittarin mukaan 31,1 ja maksimi 62. Juoksu kulki kokoajan tasaisen tappavasti,eikä ongelmia ollut. En kyllä olisi lujempaakaan jaksanut juosta. Aikaa en vielä tarkalleen tiedä.

Huomenna on edessä se parasmatka eli kotimatka. Kiva olla reissussa mutta kivempi tulla kotiin. Meidän pesueesta on tällä reissulla ollut mukana Nina, joka on treenannut triathlonia ja Mika oli mukana Kuopion Uimaseuran uintileirillä. Uintikilometrejä kertyi kuulemma yli 50, joten ei ole reissu ollut pelkkää auringon ottoa. Lapset ovat muuten aika rauhallisia, kun päivän urheilevat. Tämäkin hotelli hiljenee viimeistään 21.30, joten Hyvää yötä! Kello on nyt paikallista aikaa 22.30.

Ps. Vieläkö Suomessa pelataan jääkiekkoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti