lauantai 24. elokuuta 2013

Kokemuksiani sykemittarin käytöstä ja vinkkejä pyörän säätöihin

Harjoitteluni kohti Havaijin kisaa on sujunut hyvin ja suunnitelmien mukaan, onneksi sääkin on suosinut viime päivinä ulkoilua. Ajattelin kirjoittaa kokemuksiani sykemittarin käytöstä harjoittelussa, koska se on mielestäni erinomainen väline kun haluaa kontrolloida harjoitusvauhtia ja – rasitusta. Itse olen käyttänyt sykemittaria vuodesta 1992 eli triathlonharjoitteluni alusta alkaen. Ensimmäinen mittari oli legendaarinen Polar Sport Tester ja niin kuin näette, se toimii vieläkin.


Kuopio Triathlonissa kadotin sykevyöni ja se takia vedin muutaman treenin ilman sykemittaria. Vaikka ihan varmaan tiedän suunnilleen, millä sykkeillä milloinkin etenen, menivät kyseiset treenit liian lujaa. Ainakin minulla on se vika, että kun yksin olen treenaamassa ajan tai juoksen liian lujaa. Käytänkin sykemittaria varmistamaan, ettei rasitustaso nouse liian korkealle, jos tavoitteena on tehdä esim. peruskestävyysharjoitus. Toisaalta sykemittaria on hyvä käyttää myös vauhtikestävyysharjoittelussa, koska silloin on helppo puristaa tarpeeksi lujaa ja pitää vauhti sopivana. Tänään tavoitteenani oli ajaa pitkä pyörälenkki noin 135 sykkeellä ja mäet oli tarkoitus nousta noin 150 sykkeellä. Kuvasta näette, että aika hyvin onnistui. Pyöräilyn päälle kävin pikkulenkin juoksemassa ja se näkyy myös kuvassa hyvin. Sport Testerillä ei kyseinen tallennus onnistu, vaan nykyinen mallini on Polar RCX5.   


Pyörän säätäminen on muuten tiedettä. No, ei nyt sentään. Muutokset satulan ja lepotankojen säätöihin kannattaa tehdä pieninä muutaman millimetrin säätöinä, eikä senttitolkulla ja kannattaa aina kokeilla rauhassa, miten muutos vaikuttaa ajoasentoon. Itse olen treenannut koko kesän ISM satulalla mutta kun Sveitsin kisa lähestyi vaihdoin Ninan pyörästä viime vuonna käyttämäni Selle Italian satulan. Paniikkivaihto, ehkä, mutta tuntui paremmalta. Muutama vuosi sitten minulla kipeytyi vasen nivunen ja kipu tuntui vain juoksussa. Kipua alkoi heinäkuun alussa ja kun se ei meinannut helpottaa vielä elokuussakaan, mietin mitä muutoksia tein kesä-heinäkuun vaiheessa. Silloin välähti, että nostin penkkiä juhannuslenkillä noin 1cm. Pudotin satulan korkeuden takaisin entiselleen ja kipu loppui siihen. Ihmeellistä oli mielestäni se, että en huomannut kipua pyöräilyssä vaan juoksussa. Tänään laskin satulan keulaa noin 2-3mm ja saman verran triathlontankoa. Asento tuntui koko viisi tuntia paremmalta, eikä tarvinnut kokoajan hakea parempaa asentoa. Edellä kerrotut asiat ovat vain minun henkilökohtaisiin kokemuksiini perustuvia asioita, eivätkä perustu tieteellisiin tutkimuksiin, mutta jos niistä on apua niin hieno homma. Nautitaan loppukesän hienoista keleistä ja ulkoillaan mahdollisimman paljon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti