lauantai 2. marraskuuta 2013

Back in Finland

Morjens kaikille, jälleen pitää pyytää anteeksi, kun kynä ei ole toiminut, vaikka lukukertoja näyttää olleen aika tasaisesti. Siitä iso kiitos teille kaikille, toivottavasti vanhemmista jutuista on ollut iloa arjen harmauteen.

Tälle rannalle pääsee kun ylittää maaliviivan 


Arki palasi jälleen Kuopioon ja yllättäen hommia on riittänyt ihan kiitettävästi. Sen siitä saa kun "lepäilee" ja siirtää tehtäviä tulevaisuuteen. Ensimmäinen viikko meni aika sumuisissa olosuhteissa, sillä jetlag oli yllätävänkin kova. Muutamana yönä heräsin klo 03 ihan pirteenä eikä sen jälkeen uni ollut enää normaalia. Pikkuhiljaa uni alkoi maittamaan jo 4 ja 5 asti, mutta tänä vuonna jetlag tuntui kyllä paljon enemmän, kuin viime vuonna. 

Mikä on ikävämpää kuin talvireiden vaihtaminen?


Ala kuvassa jo hiljentynyt uintireitti, jossa kävimme Mikan kansa vielä uimassa lähtöpäivänä. Nyt siitä voi vain unelmoida, vesi lämmintä ja kalat uiskentelee alla. Kumma kun Mika ei virkannut Muumeja mukaillen "tämä vasta on elämää" 




Urheilukin on tullut mieleen jo muutaman kerran ja treenejä olen jo aloitellut, ilmeisesti en muuta osaa. Olen kyllä harrastanut kulttuuriakin ja vienyt vaimoni katsomaan teatteriesitystä. Älkää nyt naurako, mutta esitys oli Maaninkavaara. Niille, jotka eivät tiedä, mistä esitys kertoo suosittelen lukemaan Miika Nousiaisen samannimisen kirjan. Paljastan sen verran, että kirja kertoo suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Esitys sopi siis meille ihan nappiin.

En tiedä pitäisikö analysoida tarkemmin, miten Hawaiin kisa meni, vai ei. Hyvin se meni ja omalla tasolla kisasta suoriuduin. Mutta jos kaikki olisi mennyt ihan nappiin niin....tästä on ihan  turha jatkaa, vai mitä?

Tänään katsoin eka kerran tuloksia ja sieltä paljastui muutama mielenkiintoinen seikka. Tässä linkki http://www.ironman.com/triathlon/events/americas/ironman/world-championship/results.aspx?y=2013#axzz2jVoycFaC 

Viime vuonna tällä tuloksella (10.38.42) olisin ollut sijalla 28 ja tänä vuonna se riitti sijaan 64. Minun sarjan voittaja meni kisan aikaan 9.16.38 ja kokonaissijoitus oli 121, aika hurjaa vauhtia pojat 50-54 sarjaan. Uinnissa en jäänyt kuin 2 minuuttia, pyöräilyssä 22 minuuttia ja juoksussa 42 minuuttia eli siis treenaamaan pyöräilyä ja juoksua. Helppoa, eikö totta.

Onneksi kisa helpottuu kolmen vuoden päästä, kun saan vaihtaa sarjaa tai sitten ei. Siellä voittaja hävisi minulle uinnissa 6 minuuttia, pyöräili 32 minuuttia nopeammin ja juoksi vain 50 minuuttia nopeammin eli 3.13. kokonaisaika oli 9.18. Pitäisköhän ihan oikeasti alkaa treenaamaan.

Mistähän se muuten johtuu, ettei suomalaisia enää näy triathlonin kärkipaikoilla. Inkisen Sami oli oman sarjansa neljäs ja Söderin Kaitsu 11. Ruotsalaisillakin on melkein olympiavoittaja, hyvin pärjää myös tanskalaiset ja lienee norjassakin kovia menijöitä. Mehän ollaan ihan triathlonin Albania (näin olen kuullut sanottavan, kun ollaan oikein pettyneitä kehitykseen).  

No, ei nyt vaivuta masennukseen, kyllä täältä Suomesta vielä löytyy joku, joka pärjää myös Hawaijilla. Hauskoja ja iloisia treenejä kaikille. Ajatelkaa positiivisesti, vähän yli puoli vuotta niin on jo vappu ja siitä pari vaivaista kuukautta, niin alkaa päivä jälleen lyhenemään. Meidän seuralla on meneillään urheilupainoitteinen viikonloppu. Olemme treenanneet uintia, juoksua, sauvakävelyä, maastopyöräilyä ja kuntosalilla. Porukkaa on ollut mukana kiitettävästi. Triathlonilla on kova noste menossa, toivottavasti se jatkuu pitkään.  
   
Bye, bye Kona we'll see soon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti