tiistai 31. joulukuuta 2013

HAUOLI MAKAHIKI HOU!

Johdanto

Jälleen on vuosi vaihtumassa ja on aika pohtia, mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Paljon ehtii tapahtua vuoden aikana mutta nopeasti se menee. Hjallista mukaillen, " harmittaa joskus kun on niin mukavaa, että aika rientää liian nopeasti". Pitääkö vuoden vaihtumista juhlia? Kas, siinäpä vasta kysymys. Minun mielestä sitä voi vähän juhlistaa mutta voiko hölmömpää olla kuin omien rakettien ampuminen taivaan tuuliin. Ymmärrän hienot ja ammattimaisesti tehdyt ilotulitukset, mutta nuo tavalliset "jokapojan räkäpäät" on aivan hömppää ja jos minulta kysyttäisiin, niin kieltäisin ne kokonaan. Onneksi pelastusviranomaiset jo nykyään uskaltaa kieltää pommituksen kaupunkien keskustoissa. Minä esitin sitä jo monta vuotta aiemmin. Seuraavassa hyvä kasvatusvinkki: Vuosituhannen vaihtuessa Aki oli 7v ja himosi hirveesti raketteja. Marsittiin kauppaan ja budjetti oli 100 mk (siis oikeata rahaa). Aki valitsi munakraneetteja ja muita tsuhnuja niin paljon, että niitä ammuttiin klo 1.30 asti 10 asteen pakkasessa. Ei ole sen jälkeen pyydellyt raketteja, eikä näytä nyt vanhempanakaan niitä ostavan.

Osallistumismitaleja


Urheiluvuosi 2013        

Vuosi alkoi normaalisti peruskuntoa hakemalla Puijon metsästä. Olkapää "influenssa" vaivasi meidän perhettä alkuvuodesta ja Ullaa jopa kesää asti. Minulla se helpotti alkuvuodesta ja minulla se johtui suurelta osin pyörällä kaatumisesta ennen vuoden 2012 Hawaijin kisaa. Ullaa olkapää vaivasi niin pahasti, että koko kevätkausi meni vamman kanssa ja kevään Masterit jäivät väliin. Ai niin olihan keväällä kovat kisatkin, palomiesten SM-hiihdot, joista sain ensimmäisen aikuisten hiihtomitallin, maistui makealta. 

Toukokuussa olimme leirillä Calellassa ja siihen päälle ½ matkan triathlonin EM-kisat. Treenattiin Juuson kanssa "hullun lailla" eli liikaa ja sitten kisaan, sillä valmistautumisella täytyy olla tyytyväinen kuudenteen sijaan. Kesäkuun alun sprinttimatkan SM-kisat Hyvinkäällä jäivät minulta väliin kun olin lievässä flunssassa, päätös olla osalllistumatta kisaa oli viisas vaikkakin vaikea. Onneksi Nina ja Aki edustivat perhettämme hienosti.

Heinäkuussa matkustimme Kiskoon 1/4 matkan kisaan ja hauskaahan siella oli, vaikka Aki pesikin minut loppukirissä 7-0. Joroisten kisa oli pakko jättää väliin, kun siitä oli vain viikko aikaa Sveitsin Ironmaniin. Joukkueviestissä sentään käväsin uimassa Karlan joukkueessa, ei tarvinnut ihan liikkumatta olla kokopäivää. Sveitsin kisa oli yhtä sähellystä mutta lopulta päättyi hienosti. Ensimmäistä kertaa elämässä kisasin mies miestä vastaan ja luulin olevani kisassa neljäs eli viimeinen Hawaijille menijä. Voitin sen kaverin ja vaikka sijoituinkin viidenneksi sain paikan Hawaijille. Aikaa Hawaijin kisan valmistautumiseen oli tänä vuonna riittävästi eli pari kuukautta. Treenit menivätkin hyvin ja olin paremmassa kunnossa kuin vuonna 2012. Ai niin, olihan siinä Kuopion SM-kisakin välissä ja siellä Mustosen Petteri näytti minulle kantapäitä, milloinkahan Petterillä vauhti hidastuu?   

Kolme viikkoa ennen Hawaijin kisaa kaaduin maastopyörällä ja vasemman jalan pohje oli hellä viikon verran. Ennen matkaa juoksimme Jaskan kanssa metsässä juurisilla poluilla ja sanoin, että tässä kun vielä venähdyttää nilkkanssa, niin jää matka tekemättä. Pitikin mennä manaamaan, nilkka venähti laavakentän moottoritien ainoan kiven päälle astuessani neljä päivää ennen starttia. Onneksi turvotus laski ennen kisaa, eikä estänyt juoksua. Kipua oli mutta se kuuluu kuvaan. Aika parani melkein puoli tuntia ja maaliin pääsin eli hyvin meni. Hawaijilla on mukava kisata, vaikka aika raskaalta ne viimeiset pari kymmentä kilometriä tuntuu. Maaliin on mahtava tulla ja sen jälkeen on aika "tyhjä olo"...hölmöjä nuo triathlonistit.

Ullan MM, EM sekä minun Ironman mitallit "hienosti" esillä
  

Yhteenveto

Elämä on paljon muutakin kuin triathlonia, uskokaa tai älkää, mutta aika rennosti suhtaudun tähän harrastukseen. Joskus tuntuu, että jopa liiankin rennosti. Paremmalla suunnittelulla saisin varmaankin parempia tuloksia aikaan, mutta oiskohan se sitten niin hauskaa. Pieniä muutoksia harjoitteluun olen tehnyt, mutta niistä kerron seuraavassa blogissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! 


Hyvää uutta vuotta teille kaikille!
Hauoli Makahiki Hou     


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti