| Valmiina reissuun |
Tänne maapallon toiselle puolen on pitkä matka, se tuli
taas koettua. Matka alkoi keskiviikko aamuna klo 08 Helsingistä ja perillä
Konassa olimme keskiviikko iltana 19.45 paikallista aikaa eli Suomessa oli jo
torstai aamu klo 9. Ilmeisesti matkustamiseen olen jo tottunut, kun nyt
matkanteko tuntui yllättävänkin helpolta. Ehkä sitä aikaeron rasitusta helpotti
myös se, että olin valvonut töissä koko maanantain ja tiistai välisen yön. Kroppa
ei enää tiennyt, mikä vuorokauden aika oli menossa.
Lontoossa meillä oli kolme tuntia aikaa vaihtoon ja se
riitti hyvin, vaikka jouduimme vaihtamaan terminaalia ja välimatka mentiin
sisäisellä metrolla. Ainoa ongelma oli se, ettemme ehtineet käydä loungessa
virkistäytymässä. Vaihto Los Angelesissa olikin jo oma juttunsa. Vaihtoon oli
kaksi tuntia ja kimposimme koneen pysähdyttyä penkeistä, kuin Usain Bolt
telineistä, mutta ei se paljoa auttanut. Maahantulotarkastus kesti tuhottoman
kauan ja virkailija halusi jututtaa meitä pitkään. Sitten hän sanoi lopuksi,
että hän soittaa seuraavaan pisteeseen, voitte mennä jonojen ohi
turvatarkastukseen ja kiiruhtaa portille. Siinä sitä kassien ja pyörälaukun
kanssa juostiin terminaalista toiseen. Turvatarkastuksessa vielä Ullalla mukana
olleesta yskänlääkkeestä otettiin pika näyte. Ehdittiin kuin ehdittiinkin, samaa
vaihtoa suoritti myös toinen suomalainen triathlonisti ja muutama
englantilainen, kaikki ilmeisesti ehti Konan koneeseen.
Perillä Konassa meitä odotti vesisade, joka on aika
harvinaista herkkua täälläpäin. Kari oli meitä vastassa kentällä ja ripusti
maan tavan mukaisesti kaulaamme hienot Leit. Vieressä oli isompi porukka
saksalaisia triathlonisteja ryhmämatkalla, heitä oli vastassa paikallinen
ryhmämatkojen vetäjä. Meillä sentään oli oma vastaanottaja. Iso kiitos Karille,
ehdimme autovuokraamoon ennen ryysistä ja Karin autoon mahtui pyörälaukku
hienosti. Täällä autonvuokraus on edullista verrattuna esim. Suomeen ja me saimme
vuokrattua avo-auton noin 5€/päivä lisämaksulla verrattuna viimevuotiseen
Nissaniin. Täällä avoautoilun kyllä ymmärtääkin ja Cervélo on helppo pakata pystyyn
takapenkille.
En yleensä usko humpuukiin ja lisäravinteiden ihme
vaikutuksiin, mutta nyt olen kokeillut apteekista ostettavaa aikaeroa
helpottavaa Melatoniinia, tuntuu auttavan. Ennen lopullisia tuloksia katsotaan
vielä pari päivää. Tänään oli mahtava jälleen uida Pierillä, uinti tuntui
kevyeltä ja vesi lämpimältä. Iltapäivä ohjelmaan kuului perinteinen pyörän
kasaaminen ja nyt lähdemme kuumavesi altaaseen lillumaan. Sauna olis kyllä kova
sana täälläpäin, sais hikoilla kaikki päivän hiet pois. Seuraavissa kuvissa uinnista nautiskelua ja viimeisessä esimerkki siitä, ettei jokaiseen kivenkoloon kannata varvasta työntää, voi krapu puraista.
Kyllä se melanotiini toimii! Ja hienot on meidän ponsorimerkit hupparissa! Nyt vaan tarkasti siellä hosumati ja hyvää tulee. Miksulle ja Ultsulle terkut täälltä pimeästä ja kylmästä.
VastaaPoistaKiitoksia Jouni! niin ja huomenta...nyt meni yö jo normaalisti, nukuin klo 22-05. Aloittelen juuri aamukahvia linnut laulaa ja aurinko nousee, päivä valkenee ihan muutamassa minuutissa, hieno hetki. Terkut
VastaaPoista