tiistai 1. tammikuuta 2013

Triathlonistin vuosi 2012 paketissa

Ulla ja Mika odottavat Puijon ilotulitusta, ei paljon näkynyt!
 


Ei olis uskonut vuosi sitten, mitä kaikkea sitä vuoden aikana tapahtuu. Kun vuosi sitten valoimme tinoja minulle tuli tina, joka oli ilmiselvä purjevene. Mikähän tuo tämän vuotinen on ja mitä vuosi tuo tullessaan?  Onko vuosi pitkä vai lyhyt aika? Sitä jokainen voi miettiä itsekseen. Entinen työkaveri sanoi, että ajan saa menemään nopeasti, kun tekee puolen vuoden vekselin, niin jo kohta pankinjohtaja soittelee. Totuus lienee, että se on pirun lyhyt aika ja menee todella nopeasti. Eihän siinä ole kuin kevät, kesä, syksy ja talvi.

Vuoden 2013 tina

Minun vuoteeni mahtui urheilua noin 600 tuntia, tarkemmin en viitsi kertoa, koska harjoituspäiväkirja kertoo sen, miksi juoksu ei kulje (liian vähän juoksua). Monta kertaa olen kuitenkin saanut lähteä liikkeelle ja paino on sanassa "saanut".  Joskus tuntuu ihmeelliseltä, kun joku urheilija (ei ammattilainen) sanoo, että "urheilu on vaatinut hirveästi työtä". Ei urheilu ole työtä, se on harrastus ja tapa viettää vapaa-aikaa, siitä pitää nauttia ja iloita. Jos se maistuu työltä on urheilun periaatteet kadonneet ja hukkuneet.

Talven ja kevään kohokohtia olivat oman uintiseuramme Kemtun-kisat helmikuussa Kemissä. Siellä uitiin sekä Masters sarjoja kuin myös kisaa vähän nuorempien (16v) kanssa. Ai niin, olihan talvella myös Super Masterit Espoossa, jossa Ulla ui kilpaa Hanna-Mari Seppälän kanssa. Hanna-Mari oli lyhyiillä matkoilla kovempi mutta ei tullut mukaan 200m sekariin, mitenkähän olis käynyt ;-)  Sitten tulikin jo oikeat Mastersit, jotka uitiin Salossa. Mitaleja perheeseemme tuli aika monta, myös minä sain muutaman. Talvella oli myös hyvä leiri Espanjassa Jarmo Hastin, Arttu Mäkisen, Juuso Kutvosen ja muutaman muun hurjan suomalaisen kanssa. Sopivasti juuri Suomen parhaimpien lumisateiden aikaan.  

Kesä alkoi mukavasti uinnin Masters MM-kilpailuilla Italian Riccionessa. Ulla voitti MM-hopeaa ja pronssia. Minäkin uin ihan kohtalasisesti mutta vauhti ei riittänyt kuin jonnekin 40-50 sakkiin. Taso on siellä sen verran kova, ettei siellä mitalia saa, jos ei todella osaa uida. Tämä pätee kaikkiin sarjoihin, aina pojat 90v asti. Kisoissa oli yhteensä about 14 000 kilpailijaa uinnissa, vesipallossa, taitouinnissa ja uimahypyissä. Siis todella iso tapahtuma.

Kesä jatkui normaaleilla triathlontapahtumilla. Eka kisat oli Vantaan Kuusijärvellä, jossa voitin sprintti-matkan kisan. Nina oli omassa sarjassaan neljäs. Joroisissa kisailtiin heinäkuun puolivälissä ja sielläkin voitin oman sarjan, Nina oli toinen ja Mika oman sarjan kolmas. Sitten alkoikin treenaaminen kohti Kalmarin Ironmania. Kuopion kisan jätin väliin, koska se oli vain viikkoa ennen Kalmaria. Onneksi Nina, Aki ja Mika pitivät yllä perheen mainetta kotikisoissa.

Kalmarin kisaan lähdin ilman suuria odotuksia "tekemään parhaani". On vaikea ottaa joku tavoite, kun sarjassani oli 96 osallistujaa ja en tuntenut ketään. Eka kerran sain kuulla pyöräilyn aikana Ninalta väliajan ja silloin olin neljäntenä...hitsi tämähän menee hyvin ajattelin. Juoksussa sain tiedon, että saavutan kokoajan johtavaa ruotsalaista, mutta takaa tulee joku puolalainen kovaa. Silloin alkoi tuntua; piru vie tässähän saattaa tulla paikka Hawaijille. Viimeisen 15km juoksin itselle hokien "pidä nyt hyvä mies pää kylmänä, äläkä ajattele muuta kuin juoksua". Muutaman viimeisen kilometrin pystyin jo juoksemaan pää sekaisena erilaisia ajatuksia tulevasta, mutta tuuletus tuli vasta maalisuoralla, kun paikka Hawaijille oli varma. Tämä oli vuoden kohokohta numero kaksi.

Kohokohta numero yksi oli tietenkin Hawaijin Ironman kokonaisuutenaan. Siitä onkin pitkät tarinat blogin muissa teksteissä. Loppuvuosikin on mennyt vauhdikkaasti. Uusi työpaikka Pelastusopistolla on antanut uusia haasteita ja Hawaijin kisasta meni siinä sivussa. Joulukuussa alkoi treenaaminen kohti ensi kesää. Ironman kisaa en vielä ole päättänyt mutta Nizza lienee paras vaihtoehto. Tästä se vuosi alkaa mennä jollottelemaan, ajatelkaa puolen vuoden päästä päivä alkaa jo lyhenemään. Ei vainkaan, ajatellaan positiivisesti. Kohta on taas kevät ja sitten se vuoden paras aika eli kesä.  Meidän vuosi alkoi "vaahtopää kävelyllä" ja nyt lähden virittelemään rullat, siinä on hyvä katsella telkkaria. Hyvää uutta vuotta kaikille!


Taidetta napapiiriltä Aki ja Minna
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti