keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Elämäni vaikein triathlon viikko - päättyi napakymppiin!

Joroinen 2013

Viime viikko oli otsikon mukaisesti todella raskas, mutta päättyi sitten lopulta Hawaiin paikan lunastamiseen Sweitsin Iromanissa. Kuten varmaan moni lajia seuraava jo tietääkin, meidän perheen osalta Joroinen päättyi ikävästi. 

Nina veti koko kisan mahtavaa vauhtia ja oli tulossa maaliin reilussa oman sarjansa johdossa, kun matkateko loppui 50m ennen maalia. Noin 200m ennen maalia Nina sanoi, ohittaessaan kolmea kilpailijaa, että huimaa ja kohta lähtee taju, mutta juoksu jatkui edelleen. Matkanteko loppui maalisuoralle, siitä tiputukseen ja sairaalaan. Syynä oli nestevajauksesta johtunut lämpöuupuminen. Nina oli juonut liian vähän pyöräilyn aikana, eikä juoksun aikana yleensä pysty asiaa enää korjaamaan. Muistakaa, että triathloniin kuuluu kisanaikainen juominen ja syöminen tavallaan omana lajinaan.

Aki veti myös mahtavan kisan ja oli sarjansa 6 ja ei edes yrittänyt lopussa ohittaa kaveria, koska halusi parempia maaliintulokuvia. Aki luuli kaverin olevan eri sarjalainen, Mitenkähän olisi käynyt perheenvälisessä kisassa. Minä kisasin vain joukkueviestissä uintiosuudella. 

Mika suoritui myös hienosti ensimmäisestä sprintti kilpailustaan. Aiemmin Mika on ollut monesti mukana lastensarjoissa. Mainittakoon, että kaikki lapset ovat kisoissa mukana omasta halustaan ja minä olen yleensä se, joka jarrutelee osallistumista liian pitkille matkoille. Yleensäkin olen sitä mieltä, että triathlon pitää aloittaa lyhyillä matkoilla ja pikkuhiljaa siirtyä pidemmille. Itse aloitin kisaamisen 1993 ja ensimmäisen täydenmatkan suoritin vasta 2004. 

Ironman Zurich 2013

Valmistautminen kisaan tuntui koko viikon ajan vaikelta ja henkisesti raskaalta. Monta kertaa tuli mieleen, että onko tässä hommassa mitään järkeä. Aikaa Ninan sairaala reissusta oli niin vähän. Nina, Aki ja Mika tsemppasivat isää kisaan ja Ulla lähti kanssani Zurichiin torstaina. Ajoitus oli hyvä ja riittävä, koska kisa oli sunnuntaina. Sitten alkoi pienten virheiden suma, joka söi miestä rotan lailla. Hotelli oli kuuma kuin ruotsalaisten sauna ja Sweitsissä oli todella kuuma eikä tuuli vilvoittanut oloa lainkaan. Perjantaina aloin kasaamaan pyörää ja takavaihtajan vipu piti käyttää irti, jotta pystyin kiristämään sen lepotankoon. 

Ulla treenaa vastavirta-altaassa


Huoneen tuuletusta

Ahtaassa hotellihuoneessa tuhertaessani pyörä kaatui ja prikat levisi ympäri huonetta. En osannut kasata vipua ilman mallia, joten eikun viemään pyörä kisa-alueen korjaajille. Siellä kolmas ammattilainen osasi laittaa sen kasaan ja samalla räjähti eturengas. Mitähän oli tulossa seuraavaksi? Lauantai oli viikon kuuminpäivä ja nestettä piti nauttia kokoajan. Tankkaaminen tuntui onnistuvan hyvin ja lähikaupasta sai erinomaisia valmisruokia, vaikka hintataso oli kova verrattuna Suomeen. Kisaa edeltävä yönä nukuin varmaan pari-kolme tuntia ja heräsin hiestä märkänä. Tuuletin pyöri katossa, mutta ilma ei vaihtunut. Pyöriskelin sängyssä klo 04.00 asti ja sitten kisa-alueelle.      


Uinti 3800m

Hyvin tankattu

Vedenlämpötila oli 25,9 astetta, joten märkäpukuja ei saanut käyttää. Lähdössä tuli jopa muutama pisara vettä ja tuuli oli puuskainen. Siinä sitä seisoin uikkarit jalassa odottaen lähtömerkkiä kisavaateet odottivat vaihtoalueella. Uinti oli vaikeaa ja tukkoista kokoajan ja säikähdin, kun katsoin kelloa rantautuessani 1.12, missähän minä olin luuraillut?

Pyöräily 180 km

Vaihdossa meni aikaa yli 5 minuutia, kun piti pukea kaikki kisavehkeet päälle, sykevyöstä kompparisukkiin ja juosta pitkä matka pyörälle. Kisa-infossa sanottiin, että pyöräkengät kädessä saa juosta pyörälle ja laittaa ne vasta siellä jalkaan, sama homma kuin Hawaiilla. Tuomari pysäytti minut ja pakotti laittamaan kengät jalkaan, arvaa sapettiko. Pyörä lähti kuitenkin kulkemaan alusta alkaen kevyen rehvakkaasti. Painelin rantatietä pitkin eka 30 km yli 40km/h ja syke pysyi kokoajan noin 142. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että tästähän tulee hyvä kisa. Ensimmäinen nousu meni kevyesti eikä syke noussut juurikaan yli 150. 

Sitten alkoi laskeminen, muutama sweitsiläinen ja espanjalainen laski aivan älytöntä vauhtia ja tuntui, että olen siellä tientukkona. Pienissä mäissä ne oli selkäsuorana, ("Juuson diaknoosi Nizzan kisasta"), ja sitten hulluna alamäkeen. Toinen nousu oli noin 60km kohdalla ja siinä sai vääntää tosi pitkään, auringon alkaessa paahtamaan pilvettömältä taivaalta. Nousu meni kuitenkin hyvin ja laskeskelin olevani vähän yli 5 tunnin pyöräilyvauhdissa. 

Sitten tuli virhe, kun laskimme vuorelta alas. Viimeiseen kurviin, ennen kaupunkia tulin liian lujaa, ja musta auto vastaantulevien kaistalla ilmestyi, kuin tyhjästä eteeni. Takarengas kävi  jo ilmassa, kun painoi jarruja pohjaan, eikä Cervélo meinannut pysähtyä millään. Selkäytimestä löytyi viimeinen keino. Takaregas sivuluisuun ja nopea väistöliike. Huh, huh läheltä meni. 

Sweitsin kisan erikoisuutena on vaihtoalueen lähellä sijaitseva tiukka nousu, jossa oli muutaman sadanmetrin matkalla satoja ihmisiä. Aivan kuten Tour de Francensa, he väistyivät vasta aivan viime hetkellä. Toisellakin kierroksella pyörä tuntui kulkevan hyvin ja aloin ohittelelemaan edessä menijöitä, sykekin pysyi alle 150 ja olo tuntui hyvältä. Muistin muuten juoda ja ottaa geelejä jatkuvasti. Pyöräreitille olin varannut kuusi GU:n geeliä Cervelon juomapulloon ja teipannut neljä kofeiini pitoista GU:n geeliä tankoon, kaikki tuli syötyä ja homma toimi hienosti.

Kommellukset jatkuivat vuorinousuun valmistauessani. Huoltopaikalla kaveri huutaa wasser, wasser ja ojentaa pulloa, minä kysyin water ja hän vastasi, yes. Siis pullo käteen ja suihkuttaminen päälle, viimeiset pisarat suihkasin naamalla. Maistuipas makelta, se oli siis urheilujuomaa. Siinä sitä sitten hieman tahmeana lähdin kapuamaan kohti huippua ja ampiaiset pörräsivät ympärillä, makee jätkä! 
Tyhjän näköinen vaihtoalue



Juoksu 42,2 km   

Juoksu lähti kohtuullisesti kulkemaan, vaikka kuumuus oli todella raastavaa. Reiti mutkitteli siellä täällä, mutta nousuja ei juurikaan ollut. Taktiikkana oli juosta kolme kierrosta ja sen jälkeen katsoa, mitä tapahtuu viimeiselllä kierroksella. Juoksin sykkeellä 150-153 ja yritin olla ajattelematta matkan pituutta. Jossakin vaiheessa kolmannen kierroksen alkaessa edessäni oli kaveri numerolla 2336, hän oli unohtanut numerolapun taakse. Minun numero oli 2990 matemaattisena nerona laskin, että olemme samassa sarjassa. Sarjassamme oli muistaakseni 186 osallistujaa. Vähän ajan kuluttua sain Ullalta tiedon, että kamppailen jonkun kanssa neljännestä tilasta eli viimeisestä Hawaiin paikasta (Ironmanin sivuilta puuttui yksi kilpailija). 

Kaverilla oli seuranaan nuorempi kirittäjä, joka haki hänelle geelit juottopaikalta ja kiritti häntä jatkuvasti, minä olin metrin takana ja ajattelin, että ette karkaa. Onneksi heidän vauhti oli minulle sopiva ja sykekin putosi noin 144. Olin varma, että pystyn lyömään hänet lopussa, kun en lähde höntyilemään liian aikaisin. Kaverit eivät missään vaiheessa huomanneet, että olimme samassa sarjassa, vaikka he saivat kokoajan kannustutusta tutulta yleisöltä. Noin 1km ennen maalia päätin iskeä, kaveri jäi välittömästi ja vielä maalisuorallakin pääsin ohittamaan yhden kaljupäisen kaverin, joka meni ohitseni vähän ennen. En ollut varma siinä vaiheessa, onko hän minun sarjassa vai ei. Maalissa olin niin helpotunut ja onnellinen, kuin vain voi olla. Yleensä maaliintulo on herkkähetki ja kyyneleet valuu silmistä, joko onnesta tai tuskasta, en ole varma kummasta, kannattaa kokeilla! Nyt paineet purkautuivat kerralla ja istuin pitkään ja hartaasti. Jälkeenpäin sain tietää olleeni viides, mutta ei silloin harmittanut lainkaan, jotenkin oli tunne, että joku jättää paikan lunastamatta ja toisaalta olin onnistunut kisassa hyvin.

Lentävä loppukiri



Qualification to Hawaii Ironman 2013

Maanantaina oli tilaisuus, jossa paikat Hawaiille jaettiin. Ensimmäisenä jaettin naisten sarjojen paikat ja sitten ikämiehet,  ennen meitä poikasia. Perhoset ristelivät vatsassa ennen oman sarjani kuulutuksen alkamista. Kanadalaisen voittajan nimeä kuulutettaessa, ei vastausta kuulunut ja niin olin lähellä aloittaa tuuletuksen. Sitten kuulutettiin Matti Hurula: Do you wanna go to Hawaii Ironman....vastaukseni YES!    

Mitähän sitä taas tuli tehtyä?





Lavalla seisoimme Söderdahlin Kaitsun kanssa samalla, kun organisaatio puhdisti meidät rahoistamme. Onneksi jälleen oli joitain leikkirahoja eli 740 Sweitsin frangia. Tästä alkoi siis jälleen matka kohti Hawaiin Ironmania. Muistakaa seurata blogia, pyrin kirjoittamaan ainakin kerran viikossa ja reissusta sitten tiheämpään. Kuopio Triathlonissa tavataan!    

11 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa! Onnea kovasti! On nuo täydenmatkan kisat rankkoja.

    Satuin seisomaan Joroisilla siinä maaliin tulleiden huoltoalueen ulkopuolella odottamassa kaveria, kun taisi olla juuri Nina joka sitten haettiin sieltä. Jäin vain miettimään miksi hän näytti niin tutulta. Nyt selvisi.

    Pitäisi vaan itsekin alkaa panostamaan juomiseen ja syömiseen, kun alan ensi kesänä siirtyä sprinteistä pidemmille matkoille. Sprinteissä en itse ole ainakaan tarvinnut geelejä, mutta pitää alkaa totuttelemaan ajatukseen niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ei sprinttimatkalla tarvikkaan geelejä riittää kun on juomapullo mukana pyöräilyssä. Yksi hyvä vinkki on nauttia geeli 15 min ennen starttia.

      Poista
  2. Tosi isot onnittelut! On se kivikova!

    Harmi tuo Ninan joroisten reissu, se on aina ikävää saada muistutus nesteytyksen tärkeydestä tuolla tavalla. Toivottavasti voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia onnitteluista, Nina voi hyvin ja halu kisaamaan on kova.

      Poista
  3. Onnee onnee Havaijille! Hieno kisa leikkirahan maassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pia! Nyt olis voinut maksaa myös luottokortilla mutta se selvisi minulle vasta kun olin menossa lunastamaan paikkaa.

      Poista
  4. Mä en yhtään tajunnu, että säkin kisasit Sveitsissä, kun seurailin Kaitsun menoa. Mielettömän paljon onnea, sekä hienosta kisasta että Hawaiin paikasta!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Ninni ei se sveitsiläinenkään huomannut minua, tulin puskista ;-)

      Poista
  5. Hienosti hoidit homman taas. Nyt sitten täytyy etsiä, se Niiralan hallin Hurulat uintirata kyltti(henkilökohtainen rata):)jotta uintitreenit kulkee. Ja tuulipuku päällä Puijon mäkeen,tietty villapaita alla, niin hyvä tulee.Tai miltä kuulostas, jos järjestän privaatti Sauna rullapyöräilyä:)Isosti onnee TV Kimmo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopion uimahallissa on loistava palvelu. Pitäisköhän se perinteinen infrapunasauna taas ottaa ohjelmaan?

      Poista
  6. Onnea taas Havaijin paikasta ja hyvästä kisasta. Ja muista raportoida, näitä on kiva lukea.

    VastaaPoista