Captain Cook

Matka Cookin monumentille

Päivän teemana oli Captain Cook. Aamulla suuntasimme kohti Kealakekua Bayta paikka on täällä tunnettu siitä, että siellä sijaitsee Captain Cookin muistomerkki. Tarinan mukaan hän löysi Hawajin saaret 1778 ja häntä pidettiin jumalana, joka oli kaikkien silloisten hallitsijoiden yläpuolella. Vuonna 1779 hän purjehti uudelleen Hawajille. Ja jälleen tarinan mukaan, huomattiin ettei hän mikään jumala ole, koska hänestä vuotaa verta. Wikipedia kertoo vähän erilaisen tarinan. Täyttyypä lukea aiheesta lisää talvi-iltoina.

Rannalta vuokrasimme kajakit, joilla meloa huiskittiin noin ½ tunnin matka poukamaan, jossa monumentti sijaitsee. Siellä oli kuulemma maailman paraspaikka snorkkeli sukeltamiseen eli snorkkelit päähän ja veteen. On mahtava kokemus snorklata, nähdä pitkälle eteensä ja syvälle pohjaan, ihan kuin akvaariossa uisi. Kaloja oli jos monen moisia ja pohjassa merisiilet odottivat pehmeitä jalkapohjiamme. Poukamassa käy päivittäin satoja snorklaajia, vaikka sinne ei saisi rantautua ellei ole Hilosta hommattua lupaa. Me kuulimme sen illalla Karilta. Pienellä kierroksella kallioilla ja rantapusikoissa Ninaa vastaa tuli villisika, kuulemma ilman syöksyhampaita. Vauhti kohti rantaa kiihtyi kummasti.

Lomailu on mukavaa, kun ei ole paineita lähestyvästä kisasta: Saa syödä mitä haluttaa ja kaikenlisäksi täällä saa erinomaista olutta. Minun suosikikseni on valikoitunut Fire Rock, sopii hyvin palomiehen makuun. Kävely on vielä vaikeaa ja pari rakkoa hidastaa menoa, mutta ei muuta pahempaa. Jotta teemassa pysyttiin tilasin tietenkin pizzan Captain Cook ja pienen sellaisen. Vaihtoehdot oli small, medium ja big. Täällä amerikassa kaikki annokset ovat valtavia, nytkin pystyin syömään pienestä pitzasta about puolet. Yleensäkin täällä meikäläisen kannattaa tilata small, tämä pätee niin kahvissa kuin hampurilaisissa ym. (oluissa kannattaa ottaa isompi ;-). Annokset näyttävät usein uskomattomilta, Vasemmalla trithlonistin annos sekä Ninan ja Ullan puokkiin syömä jätskiannos. Ulla bongasi puutarhakierroksellaan erilaisia hedelmiä, ei ollut banaanit vielä kypsiä.

 

 

 

Illalla kävimme Karin kanssa läheisessä Sheraton hotellissa iltadrinkillä. Baarista pystyi seuraamaan, kun rauskut tulivat ruokailemaan rantaan ja hotellin asiakkaat olivat niiden vieressä uimassa. Rauskut kerääntyvät syömään blanktonia ja niiden "siipien väli" voi olla parikin metriä. Hotellin käytävällä tuli vastaan se lisko, joka häiritsee triathlonistin unta ennen kisaa ja sen jälkeen. Liekö nyt jo valmistautumassa tulevaan Halloweeniin. Nyt lähdemme kohti rantaa, jossa Nina aloittaa surffari uransa, saapa nähdä pysyykö neiti aallonharjalla. Ei tullut aaltoja, joten uusi koitos huomenna.