Lomalailua sanan varsinaisessa merkityksessä

Aamulla herätys 07.00, jotta lapsi ehtisi surffauskouluun. Lapselle reppu selkää ja kohti lähirantaa, jossa surffikoulu pidetään. Puolen tunnin kuluttua lapsi tulee pettyneenä takaisin, ei ollut koulua kun ei ollut tarpeeksi suuria aaltoja. Huomenna uudestaan, pakkohan sitä on päästä surffaamaan, jos tänne asti on tullut. Minusta nuo aallot näyttävät ihan tapeeksi suurilta, mutta ilmeisesti äkkipysäytys noille kallioille ei kuulu lajiin. Aprillia tämä  kuva ei ole surffirannalta.

 

 

 

 

 

Aikuiset nauttivat White Sand Beachin lämmöstä ja ihan tarpeeksi suurista aalloista. Pari kertaa aalto nappasi miehen mukaansa ja voinut kuin toivoa, ettei ihan hiekalle asti lennä. Kyllä se päivä kuluu rannalla loikoillesakin, vaikka vähän vaikeatahan se on. Kisan jäljet näkyy kropassa vielä pitkää kun päivetysrajat noudattavat aika tarkasti kisa-asun rajoja. Jalat ovat vielä turvoksissa ja rakot niin hellänä, että kävely on vähän vaikeaa. Mutta kyl se siitä. Kalmarin jälkeen jalat eivät olleet juuri lainkaan turvoksissa mutta siellä en jaksanutkaa näin kauan maratonia juosta. Eilen otimme rantakadulla kyytiin Ironman liftari pariskunnan ja ilmeni, että he olivat Kuopion ystävyyskaupungista Saksan Gerasta. Kerroin heille, että olemme olleet juoksemassa Geran maratonin parikin kertaa muutama vuosi sitten. Annoin heille myös I Love Kuopio pinssit ja tarrat ja kerroin myös Kuopio triathlonista ja kutsuin heitä kilpailemaan Kuopioon.    

 
Iltapäivällä oli ohjelmassa pyörän ja samalla vuoden 2012 urheilukauden pakkaaminen. Samalla oli hyvä miettiä, mitä kaikkea on tapahtunut. Vuosi on mennyt kyllä ihan nappiin eli eka kisat oli uinnin masterit Salossa, siellä jo kulki ihan hyvin ja välillä tuntui, että osaan jo hivenen uida. Muistaakseni hävisin Ullalle, vain vähäsen 200m vaparissa. Mitalejakin tuli minulleki ainakin jokunen ja Ullalle 9 mestaruutta. Kesäkuussa oli ohjelmassa Riccionen MM-uinnit ja sielläkin uinti kulki ihan kohtuudella. Ulla voitti MM-hopeaa ja pronssia. Sen jälkeen minulla nopea muuttuminen triathlonistiksi ja heinäkuussa Vantaan sprinttikisan ja Joroisten ½ matkan mestaruus. Siinä välissä Syvännimen triathlonin voitto. Kuopion omassa kisassa en startannut, kun oli vain viikko aikaa Kalmarin Ironmaniin. Kalmarin ja Hawaijin välissä oli vain 8 viikkoa, joka on liian vähän. Tämä ei ole selitys, enkä varmasti yhtään paremmin olisi täällä kisannut mutta välillä tuntui, että aikaa olisi saanut olla enemmän. Toisaalta taas Suomessa painaa talvi päälle ja treenaaminen vaikeutuu entisestään. Paikka Hawaijille pitäisi saada joskus alkukesästä mutta silloin ei suomipoika yleensä ole kovassa kunnossa kun ei ole päässyt ajamaan pyörällä.


Kulinaristisia nautintoja suoritimimme päivän aikana ja iltapalalla Forest Cumpin kaverin Bubban Barissa. Puhuin eilen niistä suurista annoksista, alla olevassa kuvassa olisi haastetta nälkäisellekin triathlonistille tai palomiehelle. Tietäisin pari hyvää ehdokasta, joiden kannattaisi kokeilla, en uskalla paljastaa nimiä, kun en ole kysynyt lupaa (sorry sisäpiirijuttuja)

Baarissa alkoi Happy Hour 21.00 ja yömyssyksi valitsin Lava Flow:n, aika makeeta mutta nyt olis kannattanut ottaa muutama Margarita ja muukin paukku, kun maksoi vain 5$. Tämä kylä on muuten hiljentynyt valtavasti, kun kisat ovat ohi ja mikä silmiinpistävintä, niin kisat on purettu todella valtavalla vauhdilla. Meidän lentomme kohti kotia lähtee huomenna klo 21.00 ja kestää vaivaiset 22 tuntia. Kona -Los Angeles-Chicago-Helsinki