Täällä ollaan jälleen Hawaii Ironman 2018

Ei me sentään tällä tultu

Pitkä oli matka Hawaijin Big Islandille Konan kaupunkiin, viisi vuotta. Ihan kaikkea en viitsi edes kertoa, koska eihän sitä jaksaisi kukaan lukea. Tämä projekti kait alkoi siitä, kun viimeksi nousimme täällä Konassa koneeseen. Tunne oli sellainen, että takaisin vielä tulemme, joku päivä. Se ei vaan ole niin helppoa "ottaa Konan paikka" täytyy vähän "notkistella" sen eteen. Paikan saaminen on vaikeutunut vuosi vuodelta, koska nykyisin karsintakisoissa on jaossa 40 paikkaa, ennen oli 50. Se tarkoittaa sitä, että ikäryhmästä 1-2 nopeinta saa paikan. Miten ne vuodet hurahti!






2014
Onneton kisa Zurichissa ja oli jotain kympin sakissa. Ehkäpä hyväkin etten saanut paikkaa, koska kahden täydenmatkan kisan vetäminen läpi on ihan topakka homma ja väsymys alkaa painamaan ainakin normaalilla ihmisellä.

2015
Välkkynä poikana laskin, että jos "nappaan" paikan syksyn Mallorcan kisasta niin olen sitten syksyllä 2016 ikäryhmäni nuorimpia Konalla. Huonokisa minulla, ei tullut paikka ei, nenä viilsi maata kun kävelin kohti maalia. Nina tuumas, voisitko vähän juostakin niin päästäis pois...loput sitten juoksi(hölkkäsin) sijoitus muistaakseni yhdeksän, en ole ihan varma.

2016
Suunnitelma oli hyvä, Lanzaroten kisa keväällä ja syksyllä Hawaiji. Tuli pikku mutkia matkaan ja Lanzaroten kisa piti perua. Kunto oli kuitenkin sen verran hyvä, että Lontoon EM- mastereissa uinti kulki hyvin ja tein pari ikäryhmän Suomen ennätystä. Ulla sai 200 sekarissa pronssia ja muutaman pistesijan. Hyvät mutta ahtaat kisat kun porukkaa ahdettu vähän liikaa allas kapasiteettiin nähden.

2017
Italian karsinta kisa oli syksyllä eli taas tavoite seuraavalle vuodelle. Jalkavaivat olivat kiusana koko kesän, kolme viikkoa ennen kisaa en pystynyt kunnolla juoksemaan. Akillesjänne oli kisan jälkeen paksumpi kuin hauis ja juoksu loppui noin 25 kilometrin kohdalle. Sijoitus 14, ja heikolla hetkellä taisin sanoa, että ensi vuonna en Ironmanissa kilpaile. 

2018
Itävallan Ironmaniin ilmoittauduin syksyllä, Ulla kyllä vinoili, että mitä sinä sanoit siellä Italiassa. En yllättäen muistanut. Kisa meni hyvin ja lopussa sain parannettua sijoituksen neljänneksi. Kisan jälkeisenä yönä, kun ei taaskaan nukuttanut, ihmettelin miten Italiasta tulee niin monta kovaa äijää, että voittavat joka kisassa. Kone auki ja tarkistus osoitti, että voittaja oli sama mies sekä syksyllä Italiassa kuin myös Itävallassa. Toiveet ja jännitys saada paikka tämän vuoden kisaan heräsivät. Pääsin lunastamaan paikan ensimmäisenä (ottavat Visa-kortin taskusta ja veloittavat tonnin).

Uintikaveri

Tervetuloa seuraamaan Matkaa Hawajin Ironmaaniin, pyrin kirjoittamaa "matkakertomuksen", jota on mukava lukea ja samalla innostaa Teitä liikkumaan ja ottamaan jonkin liikunnallisen haasteen itsellenne. Parasta on kuitenkin oman itsensä voittaminen eikä siitä tietenkään haittaa ole jos voittaa kisakumppaninkin. Jos teksti tökkii, älkää ihmetelkö, kyllä se siitä sutjakoituu kun jetlag hellittää.






Aloha Matti!